*

anjasalmi

...Suomi 2016...

 

Suomi vuonna 2016...

 

 

 

Suomi vuonna 2016...

Suomen geopoliittinen, talouspoliittinen ja yhteiskuntapoliittinen tilanne on eräs maailman vaikeimpia. Suomella on monelta suunnalta tulevia erilaisia muutosta tai uhkaa luovia haasteita, joihin regoidaan kansalliseen menneisyyteen, menneisiin traumoihin ( esim. Ruotsin ja Venäjän alaisuus), menetyksiin (esim. II maailmansota) ja menestyksiin(esim. Suomen kielen perustaminen, yleinen lukutaito, sotakorvausten maksu) perustuvalla kansallisen dynamiikan tavalla joka osin on yleisesti tyypillisitä kaikille kansoille ja osin kansallemme ominaista.

Seuraavassa luettelo joistakin tekijöistä jotka aiheuttavat psykologisia reaktioita kansallisessa dynamiikassa:

Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen kasvu: jatkuvuus, vaillejääminen, voimavarojen väheneminen  (continuity, deprivation, lack of resources)

Velkaantuminen: uhka  jatkuvuudelle ja vaillejääminen köyhtymisen muodossa, polarisaation mahdollisuudet lisääntyvät, taantuminen  (threat to continuity, deprivation in the form of lessening funds, increasing possibilities to polarisation, decline)

Vaihtuvat rajat: kokonaan uudenlainen mahdollisuus asettaa rajoja, vaikeuksia ryhmän rajojen määrittelyssä, rakenteet kaatuvat (shifting boundaries, difficulties in defining the boundaries and drawing them, the structures are shaking or falling releasing anxiety and causing primitive reactions)

Organisaatiomuutokset eri tahoilla (Sosiaali ja terveys sekä koulutus, kuntauudistukset): muutos ja sitä seuraava ahdistus, jatkuvuus uhattuna, vaillejääminen ja rersurssien väheneminen

(anxiety born out of change, threat of continuity, diminishing resources)

Turvallisuuspolitiikka ja yhteinen raja Venäjän kanssa 1300 kilometrin matkalta (rajat ja jatkuvuus ja sitä kautta koko olemassaolo uhattuna): paljon uusia psykologisen sodankäynnin muotoja, joiden piilotajuinen merkitys täytyy kyetä tunnistamaan ja neutraloimaan ( A whole lot of new forms of psychological battle. Their unconscious content has to be recognized and neutralized): pelkoa, primitiivisiä kansallisen dynamiikan reaktioita, defensiivisyyttä, taistelu-pakoa, jumiutumista (fear, primitive reactions of national dynamics, defensiveness, fight-flight and getting stuck.

Elinkeinoelämän muutokset  (globalisaatio, rakennemuutokset ja työttömyys, nuorten muutto ulkomaille): Muutos ja sen tuoma ahdistus, rajattomuus ja rajojen liikkuvuus, jatkuvuuden uhka, jäsenten menetys, vaillejääminen ( change and the anxiety brought by it, shifting boundaries, threat to continuity, loosing members, deprivation)

Kun kansallinen ryhmä menettää jäseniään syntyy arvottomuuden ja  deprivaation tunteita, kaipausta, pelkoa ja rakenteiden muutosta. Menetys täytyy surra. Samalla syntyy tyhjä tila, jonka hallinnasta kilpaillaan ja taistellaan, syntyy kateuskilpailua ja valtapelejä. Nuorten suomalaisten menetys ulkomaille töihin on dynaamisesti vaikeampaa kuin maahanmuuttajien liittäminen ryhmään. Jos ei oteta huomioon maahanmuuttajiin liittyviä rasistisia elementtejä (vertaa karjalaiset).

Pakolaiskysymykset  (kyettävä liittämään kansalliseen ryhmään uusia henkilöitä, myös rasismi ja fasismi, rersurssien jako useammalle, vaillejääminen): paljon kateutta vähemmän jaettavan pelossa, tuhoavaa kateutta, kateuskilpailua, valtataisteluita. Integrointi edellyttää työtä ja investointeja. Uusien kansalaisten liittämisen synnyttämä pelko ja ahdistus ( a lot of envy in the fear of less to share, change, changes in all structures of the nation, power struggle, competition, destructive envy, the organizational changes causing fear and anxiety)

Epävarmuus kuuluvuudesta EU:hun   (Kreikan, Brexitin ja Turkin tapahtumien seuraukset): uhka jatkuvuuden katkeamisesta, muutos ja sen synnyttämä ahdistus, taloudellisten menetysten pelko (threat of loosing continuity and anxiety caused by this, fear of decline and  economical losses)

Jo yhdenkin tällaisen toimintakentän muutos järkyttää sisäistä integraatiota. Ne vapauttavat mm raivoa, vihaa, vaillejäämisen ja menetyksen tunteita,  pelkoa, epävarmuutta, ahdistuneisuutta ja niiden seurauksena

monenlaisia kansallisen dynamiikan ilmiöitä:

  1. Aletaan huolestua pelkästään ryhmän tapahtumista: kuka on ryhmän jäsen, kuka kuuluu ja kuka ei jne. Ei hoideta perustehtävää eli tehdä työtä (vrt työttömyyden kasvu)
  2. Huoli kansakunnan  jatkuvuudesta nousee keskeiseksi teemaksi.
  3. Unohdetaan käsitys ajasta.
  4. Lakataan keskittymästä niihin tehtäviin, joita kansakunnan tulisi suorittaa: työ, koulutus, lastenhoito, vanhusten hoito, poliittiset päätökset jne.
  5. Syntyy paljon vastakkainasettelua ja ääriajattelut nostavat päätään.
  6. Kansalliseen toimintakenttään vapautunut ahdistuneisuus saa ihmiset tarrautumaan menneeseen ja syntyy muutosvastarintaa.
  7. Jumiudutaan, eikä kyetä toimimaan tai tekemään päätöksiä
  8. Ongelmat ja niiden syyt irrotetaan niiden kontekstista ja projisoidaan ulos; ulkoinen vihollinen ja sisäinen vihollinen. Tämän seurauksena ongelmia ei voida ratkaista. Vrt Vanhanen, Tynkkynen, Orpo

 Juuri kyky muutokseen on selviytymisemme edellytys.

i) Pysähtyneenä, jäätyneenä eli hoitamattomana tai integroimattomana vastakkainasettelusta seuraa pirstoutumista joka edelleen rapistuttaa toimintamahdollisuuksia.

j) Kadotetaan ajatus vastavuoroisesta riippuvuudesta (interdependency) selviytymisen edellytyksenä eikä kyetä enää toimimaan.

 

Syntyy asetelmia joissa jäädään jumiin. Ei kyetä yhteistyöhön, ei kyetä liitttämään tai luovuttamaan jäseniä, ei kyetä päätöksentekoon tai tekemään ratkaisuja, ei kyetä muutokseen ja selviytyminen alkaa vaikuttaa epävarmalta. Tämä luo uusia uhkia jatkuvuudelle ja kierre syvenee.

 Syntyy paljon erilaista ja eri muotoista

defensiivistä käyttäytymistä:

  1. valekorjauksia, b) hätäratkaisuja, c) ristiriitoja jotka syövät toisiaan, d) kieltämistä, e) epäuskoa, f) taistelu- pakoreaktioita, g) kontrollointia eli kuvitelmia siitä että näitä prosesseja voitaisiin hallita määräämällä, oikeudenkäynneillä, sensuurilla tai yksinkertaisesti kieltämällä ihmisiä puhumasta. Defensiivisyys vastavuoroisen riippuvuuden suhteen luo h) pompottamista i) hyvä-veli korruptiota joka estää todellisten kykyjen nousun ja uuden syntymisen, j) on naisten piilotajuista alistamita, k) etsitään syyllisiä ja vihollisia, ulkopuolelta ja sisäpuolelta.

Kansallista dynamiikkaa voidaan tarkastella joidenkin psykologisten teemojen ympäriltä, joilla on ilmenemismuotonsa arkipäivän yhteiskuntaeämässä:

Näitä ovat mm: sosiaalisissa alaryhmissä hautova viha (herraviha),  korruptio eri muodoissaan, fasismi, rasismi, suhtautuminen homoseksuaalisuuteen, suhtautuminen tasa-arvoon, erilaiset sukupolvien vaihdokset, rajojen liikuteltavuus, muutosvastarinta, tunne jatkuvuudesta,  jumiutuminen ja tehottomuus, passiviseksi heittäytyminen, vastakkainasettelu ja poliittinen likvidointi.

 

 Näitä ilmiöitä voidaan tarkastella myös niiden negaatioina. Voidaan ajatella että ne ovat sitoutumatonta tai huonosti kanavoitua energiaa, joka oikein ymmärrettynä ja kohdeltuna lisäävät kansamme sisäistä integraatiota, synnyttävät elinvoimaa ja lisäävät  toimintakykyä.

Hilary Clintonin ja Donald Trumpin vaalikamppailussa on pitkälle kyse sukupuolesta. Hilary on nainen miesten areenalla. Lähestulkoon kaikki mitä Trump sanoo on sellaista mitä naisia halveksivat macho miehet sanovat. Tätä alettiin konfrontoida USA:ssa. Vaikutus oli välitön kun Michelle Obama kertoi julkisuudessa kuinka vaikea on kasvataa tyttöjä Valkoisen Talon rasistisessa tunneilmastossa. Michelle puhui sukupuolten tasa-arvosta vaikka lauseen ilmiasu puhui rasismista.  Tilanne helpottui entisestään kun Chelsea Clinton tuli julkisuuteen ja kertoi äitinsä hyvästä sydämestä ja voidaan sanoa että se kenties saatiin hallintaan, kun Obama 55 vuotis- syntymäpäivänään julkaisi naistenlehdissä kirjoituksen feminismistä. Tänään (10.8.2016) näin Hilaryn esiintyvän TV:ssä kirkkaanpunaisessa housupuvussa. Sukupuolten eroja korostetaan: Hilary käy kampanjaa naisena.

Jos ei havainnut vaalitaistelussa sukupuolikysymystä, vaikutti Trumpin eteneminen järjettömältä, suorastaan hullulta.

 

Obaman valtakauden loppu lähestyy. Se on uhka jatkuvuudelle. Mustat ovat alkaneet reagoida poliisien heihin kohdistuvaan lisääntyneeseen väkivaltaan: Nyt mustia saa taas kohdella kaltoin, kun musta presidentti väistyy. Syntyi levottomuuksia ja vastakkainasettelua ihonvärin perusteella. Tilanne rauhoittui nopeasti kun Obama esitti paradoksaalisen interventionsa: ”Me emme ole niin kahtiajakautuneita kuin luulemme”. Edellisissä rotumellakoissa, joita ei saatu rauhoittumaan hän ilmoitti: ”On oikein olla vihainen, mutta on väärin käyttää väkivaltaa”. Näin hän pirstoi kärjen agressiolta.

Englannin tuleva pääministeri Theresa May sanoi valituksi tultuaan: ”Elän yhtenäisessä maassa”.

Suomessa puolestaan pääministeri ilmoitti että ”Keskustelu Brexitistä on nyt loppu. Se on uhka kansalliselle turvallisuudelle.”

Valitettvasti turvattomuus, pelko jatkuvuudesta ja muutoksen synnyttämä ahdistuneisuus ei pysy kansakunnan kannen alla Timo Soinin hyvää toivovista lausunnoista huolimatta. Viime päivinä on noussut uutisiin Sebastian Tynkysen poliisikuulustelut.

Hänen kauttaan tulevat kuuluville mm seuraavat asiat kansallisessa dynamiikassa:

  1. sukupovien vaihdos (generational changes)
  2. liikuteltavat rajat (shifting boundaries)
  3. pakolaiskysymykset ( fight-flight) (shifting boundaries)
  4. kuuluminen EU:hun (fight-flight) (shifting boundaries)

Sebastian Tynkkynen edustaa kansallisessa dynamiikassa nuoren ja vanhemman sukupolven välistä ristiriitaa suhteessaan Timo Soiniin. Hän edustaa myös liikuteltavia rajoja ja pakoa nykytilanteesta. Irti EU:sta, pakolaiset ulos, muslimit kotiin kuvastaa halua ratkaista tilanne pakenemalla.Tällainen ajattelu on epärealistista. Tilanteestamme selviytyminen ei tapahdu pakenemalla vaan työtä tekemällä.  Ratkaisuyritykset irtiottojen avulla  ovat ominaisia erityisesti nuorille. On hyvä muistaa, kun asiaa yritetään ratkaista poistamalla Tynkkynen kuvioista, että fight-flight on split ja vastakkaiset mielipiteet jakautuvat kokolailla tasan: Tynkkysen puolesta ja Tynkkystä vastaan. Tynkkysen poliisitutkinta  ja  puolueesta erottaminen ovat toimia joissa taistelu-pakoon vastataan taistelu-paolla ja tilanne kärjistyy (Brexit). Se tuottaa fragmentoitumista ja splittejä eikä suinkaan työn iloa, harmoniaa ja integraatiota.

Tynkkysen tapaukseen täytyy liittää aspekti häneen henkilöityvästä sukupolvien kierrosta.

 On syytä kysyä:  Voimmeko nimetä  oman jälkikasvumme tulevaisuutemme uhaksi?

 

Tunteet ovat ja elävät omaa aikaansa, jos niitä ei hoideta, ne pullahtavat pintaan yllättävissä kohdissa. Niitä ei kiellettyinä ja poistorjuttuina kyetä hallitsemaan.

 

Presidentti Niinistö kutsui Putinin Suomeen ja teki Nato maiden kokouksessa ehdotuksen että sovittaisiin että sotilaslentokoneet lentäisivät Itämerellä responderit päällä. Venäjän varapuolustusministeri on esittänyt ajatuksen sotilaallisista neuvotteluista, joihin kutsuttaisiin EU:n Nato maat sekä Suomi ja Ruotsi.

Matti Vanhanen kommentoi asiaa 5.8.2016:

”Osaan hyvin kuvitella, että lännessä mietityttää aloitteeseen sisältyvä ajattelu, käsitellä Itämerta ja Venäjän rajaa lähellä olevia alueita erillään laajemmasta kontekstista. Suomelle tämä ei voi olla ongelma.”

 Tässä puheenvuorossa projisoidaan pyrkimykset EU:n hajoittamiseta jonnekin länteen ja kielletään niiden alkuperä. Viesti hämärtää kansallista todellisuudentajua sillä hajoittajat ja juonittelijat on viestissä asetettu nurinpäin. Mikäli viesti ymmärretään niikuin se sanotaan, niin silloin viitataan ’pahaan lännessä’ ja meidän tulisi sen seurauksena pyrkiä irrottautumaan EU:sta. Kun samaan aikaan poliittisten päättäjien toimesta ilmoitetaan, että EU erosta ei voida edes puhua, jää kansakunta hämmennyksen valtaan. Missä on Vanhasen lausumaan sisältyvä vihollinen? Kun vihollista ei nimetä, syntyy vainoharhaisuutta. Jos vihollinen ei ole lännessä eikä idässä ei siis ulkopuolella, sen täytyy olla sisäpuolella. Silloin ryhdytään etsimään sisäistä vihollista. (8.8.2016 uutisoidaan Sebastian Tynkkysen poliisitutkinnasta: vihollinen on löytynyt). Syntyy epäluottamusta ja yhteistyö häiriintyy. Ei voida keskittyä työhön ja tuottavuuteen, koska ei ole keskinäistä luottamusta: työttömyys kasvaa, syrjäytyminen lisääntyy, ollaan neuvottomia, lamaannutaan jne.  

Syntyy dynaamisia vaikeuksia, esimerkiksi jumiutumista, jota Petteri Orpo samaan aikaan kommentoi työttömyyden  jatkumisena 9.8.2016.  

Ongelmat eivät häviä sillä, että ne irroitetaan ympäristöstään ja projisoidaan muualle.  

Vanhasen kommentti kieltää paitsi vastavuoroisen riippuvuutemme EU:sta, myös ne lojaliteetit, mitä tällainen riippuvuus edellyttää. Se kieltää myös kutsun herättämän pelon ja epävarmuuden ja tarkoituksellisesti kylvää paranoiaa kansakunnan dynamiikkaan.

On syytä arvioita ovatko Vanhasen kommentit uhka yhteiskuntamme turvallisuudelle?

 

Kansallinen dynamiikka tutkii vain psykologisia ilmiöitä poliittisten tapahtumien seurauksena. Poliittiset päätökset sinällään eivät kuulu tälle kentälle.

Petteri Orpo lausui työttömyydestä ja taloustilanteestamme (9.8.2016) : Mikäli työttömyyttä ei saada laskuun, seuraa lisää leikkauksia keväällä.

Kansallinen tunnevuorovaikutus ei voi sietää aikaa. Jos johtaja puhuu ajasta, hänen suosionsa laskee välittömästi. Kun Obamasta tuli Nobel palkinnon seurauksena liian ihannoitu ja oli vaara hänen suosionsa romahtamisesta hän ilmoitti: ”Nyt ei ole yhtää aikaa hukattavaksi (talouskriisissä)”.

Jos johtaja on liian ihannoitu, kansa heittäytyy passiiviseksi. Orpo olisi saanut kansan paremmin toimimaan, mikäli hän olisi kannustanut kansalaisia vielä lisäponnistuksiin ja kehunut saavutuksia. Autoritaarinen uhkaus leipäannosten vähenemisestä ei onnistu horisontaalisesti rakentuvissa yhteiskunnissa, mitä kaikki länsimaiset demokratiat tänä päivänä ovat. Viitaus aikaan eli ”keväällä” aiheuttaa sen että kukaan ei reagoi tähän viestiin. Miksi tuhota aikaa, omaa kannatusta ja ihmisten mielenkiintoa julkaisemalla viesti jota kukaan ei kuuntele?

18.8.2016 Vanhasen ryhmään joku päivä sitten kylvämä paranoia pumpsahtaa pintaan suhteessa presidentti Niinistöön. Niinistöä syytetään juonittelusta venäläisten kanssa respondentti asiassa. Niinistö puolustatuu  vetoamalla tehtyihin päätöksiin siitä kuinka avoin ja varma hänen ehdotuksensa on ollut.  Mitään riskejä  mihinkään suuntaan ei ole. Paranoia, joka on liikkeellä ja joka tällä kertaa sysättiin matkaan Vanhasen toimesta, on paranoiaa. Sellaista vastaan ei voi puolustautua: Kerran kohteen löydettyään, se jatkaa.

©Anja Salmi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Jos Vanhanen ei muista mainita vihollista, niin se vanhastaan kyllä tiedetään, eli tässä suhteessa ei varmaan ole mitään epäselvää, koska Ruotsia emme ole koskaan viholliseksi mieltäneet. Mitä Tynkkyseen tulee, niin antaa pojan juosta. Ihan hyvää analyysiä, mutta Ameriikan tilanne ei sillä tavalla konkretisoidu meille, kun olemme hieman syrjässä... mutta kaikki tuki Hillarylle pienssä punaisissaan :)

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Pliis vielä... siis tuo kaikki psykologinen kuorma, mitä suomalaisten niskaan on viskattu parin vuosikymmenen aikana... onhan se aika paljon!

Toimituksen poiminnat